Labradorimestaruus vuosimallia 2008 tuli voitettua, josta voi olla yllättynyt ja enemmän kuin onnellinen! Muttamutta. Koiran suorituksiin ainakaan lauantain osalta en ole täysin tyytyväinen. Korvat avautuivat vasta sunnuntaille pienen lauantai-illan "treenin" jälkeen. Sunnuntaina töppäsi tätiohjaaja ymmärtämällä väärin metsäohjauskohdan, mutta onneksi siitä ei rankaistu rankalla kädellä. Itsenäistä työskentelyä vaativat tehtävät (haku ja markkeeraukset) Lyra hoiti hienosti, joista saadut pisteet pitivät meidät kiinni mestaruustaistossa. Walk up -finaalista saimme lähes täydet pisteet, jotka varmistivat mestaruuden Lyran nimiin. Kärki oli tasainen, ja voitto tulikin täpärästi muutaman pisteen erolla kakkoseen.

Tänään Lyra sitten palautti emäntänsä mestaruushumusta maan tasalle. Starttasimme Valkeakosken NOME-B -kokeessa ajatuksena saada vähän riistatreeniä SM-kokeita ajatellen. Koe suoritettiin taas parityöskentelynä, ja me aloitimme vesiohjauksella kaislikkouomaan. Lyra oli tänään oikein kuuliainen vesiohjauksessa, ja sain sen helponlaisesti ohjattua alueelle, jossa riista oli. Kun koiralla näytti olevan haju riistasta, huokaisin ja irrotin hetkeksi katseen koirasta. Ohjaajalle tapahtui virhe, mitä ei olisi tarvinnut tapahtua... Seuraavalla sekunnilla kun katsoin koiraa, oli se jo kapuamassa rannalle ilman riistaa. Lyra ei jostain syystä saanutkaan ohjausriistaa ylös, vaan lähti etsiskelemään elävän riistan hajuja rannalta. Siellä se sitten juoksenteli useamman minuutin piittamatta minun pillityksistä ja kovaäänisistä luoksekutsuista. Harmittava, mutta opettavainen takaisku. Muutaman sorsan ylöspölläytettyään Lyra palasi kuulotaajuudelle, ja kutsuin koiran takaisin HYVIN tuohtuneena. Meinasin jo kätellä tuomarin, mutta päätin kuitenkin suorittaa kokeen loppuun harjoituksen saamisen vuoksi. Taso ei hirmuisesti noussut markkeeraustehtävässä Lyran unohdettua toisen heiton. Haku sen sijaan sujui taas Lyramaiseen tapaan loistavasti, ja siihen oli hyvä lopettaa. Yllätyksekseni meidät kaikesta huolimatta palkiittiin, mikä ei kyllä paljon lohduta. Ei koira saa karata noin totaalisesti lapasista...!

Muutama sana nyt vielä Culastakin. Paljon ei ole tytön koulutuksesta vielä sanottavaa. Cula on saanut elää pienen koiranpennun elämää isojen koirien joukossa vain hyvin pienin rajoituksin. Odottaa täytyy ennen ruoan saamista ja autosta ei tulla oma-aloitteisesti ulos. Luoksetulokäskyä vahvistetaan päivittäin sanallisesti, pilliä on säästetty "tositilanteisiin". Tavaroita Cula kantaa mielellään ja niitä otan ilolla vastaan. Cula ei heittele tavaroita, ja kanto-ote tuntuisi hyvältä. Tämä riittää minulle tällä hetkellä, kasvakoon rauhassa itsenäiseksi nuoreksi noutajaksi.