Lyran mammaloma päättyi virallisesti tänään ensimmäisten kunnon treenien merkeissä. Täytyy nyt tosissaan ruveta kohottamaan mamman kuntoa ja muistuttamaan työnteon perusasioista. Töitähän tuo tekee, mutta kenelle, on eri asia... Kohtuullisen arvosanan annan Lyralle kuitenkin tämän päivän suorituksesta. Melkein jopa tekee mieli kysyä peruutuspaikkaa tulevan viikonlopun Rengon B-kokeeseen, jossa ratkotaan KHN:n mestaruus. Ehkä ei kuitenkaan startata vielä, vaikka mestaruuden puolustaminen kieltämättä houkuttelisi. Kauden vaatimattomina tavoitteina Labradorimestaruus, NOME-suomenmestaruus sekä pohjoismaiden mestaruus. Vitsivitsi! Näihin kaikkiin kekkereihin olisi siis tavoitteena päästä starttaamaan ;-)

Culakin pääsi tänään ensimmäistä kertaa auton kyytiin ja pois tutusta pihapiiristä. Vähän tyttöä jännitti, kun se laitettiin äidin ja siskon kanssa auton koiraosastolle, mutta ei päästänyt pihaustakaan koko matkan aikana. Fiksu tyttö. Uusi maastokin jännitti aluksi niin paljon, että piti kyhnätä mun saappaanvarressa alkuaika. Lyran treenien jälkeen oli jo eri ääni kellossa. Uteliaisuus voitti yltiöpäisen miellyttämisenhalun, ja pentu irtaantui lähtien itsekseen metsää tutkimaan. Enkä tietenkään malttanut olla kokeilematta Culalle paria ihan pikkuista noutoa pentudamilla... Cula tuli ihan pöhköksi damista. Pari ekaa kertaa palautti kivasti syliin, mutta sen jälkeen damista tuli niin ihana, että tyttö juoksi dami suussa pitkin pientareita. Eikä tullut luokse, vaikka emäntä kutsui. Voi kuulostaa hullulta, mutta siitä olin kovin iloinen. Löytyyhän sitä meidänkin mielinkielin -neidistä omaa tahtoa! Nyt vaan malttia, ei saisi vielä tässä vaiheessa innostua oikeasti "treenailemaan". Mitenköhän sitä muuten ylläpitäisi näköjään luonnollisesti hyvän nouto-otteen ja palautuksen? Täytyypä rauhoittua miettimään.