Minun ja Lyran kauden ensimmäinen startti on takana. Koe järjestettiin Vesilahden Vähäjärvellä haastavassa maastossa. Koko suoritus oli käytännössä vesi-/ kaislikkotyöskentelyä, mikä oli koiralle fyysisesti rankkaa, mutta toisaalta viilentävää päivän lämpötilan huidellessa hellerajan yläpuolella.

Koe suoritettiin parityöskentelynä, ja meille arvottiin epäonneksemme starttinumeroksi 1. Muuten on ihan mukavakin aloittaa, mutta täysin jäljettömään hakuruutuun koiran laittaminen on aina vähän jännittävää. Itse suoritus alkoi linjakakkosmarkkeerauksella korkeaan kaislikkoon, jatkui uomauittovesiohjauksella ja päättyi haastavaan järvikortehakuun. Lyra suoritti hienosti linjamarkkeerauksen, vaikka kuikuilikin ylilentävän sorsan perään ensimmäisen heiton aikana. Vahvasta linjasta on joskus jotain hyötyä.. ;-) . Vesiohjauksen alkuun oli laitettu pari sorsankuvaa häiriöksi, jotka Lyran oli pakko käydä katsastamassa, mutta jatkoi onneksi pienen vääntämisen jälkeen matkaansa ohjausriistalle. Haku olikin se kokeen selvästi haastavin osuus. Kaksi ensimmäistä riistaa löytyivät helposti, mutta sen jälkeen alkoi ongelmat. Lyra laajensi väärään suuntaan (ohjaaja voi katsoa itseään tässä kohtaa peiliin) ja ajautui vastakkaisen rannan kaislikkoon tekemään hakua. Onneksemme tuomari antoi ohjaajalle riittävän monta uudelleenlähetysmahdollisuutta, kun koira oli pakko kutsua pois vääriltä alueilta. Lopulta sain lähetettyä koiran oikeasta kohdasta hakualueelle, ja kolmas hakualueen riista saatiin ylös nopeasti. Tässä välissä Lyra oli tuonut tuomarin luvalla pariltamme hakematta jääneen ohjausriistankin. Tähän mennessä aikaa oli kulunut parihakuun jo tunti, ja tuomarille riitti näkemänsä arvostelun tekemiseen.

Etukäteen jännitin pikkasen Lyran kuntoa ja suorituskykyä pentujen jälkeen, mutta eihän tuo mamma petä ohjaajaansa! Lyran hakuruututyöskentelyä oli ilo katsella. Hakuinto ja -tyyli jatkuivat samanlaisena haun alusta loppuun, vaikka riistoja ei niin tiuhaan löytynytkään. Tyhjänä tyttö ei palannut kertaakaan, paitsi tuomarin käskystä. Tulokseksi saimme VOI 1 ja hyvän mielen. Tästä on hyvä jatkaa!

Täytyy sanoa pari sanaa Culastakin. Cula oli viikonlopun reissussa mukana katselemassa suurta maailmaa. Suuri maailma ja ihmiset olivat vauvan mielestä vähän liiankin mielenkiintoisia. Cula kierteli vieraiden ihmisten sylit, ryntäili vieraiden koirien luokse kyselemättä käykö se ja vaelteli muutenkin ihan missä sattuu. Mun luokse se ei eksynyt vahingossakaan, paitsi kun oli ruoka-aika. Itsenäinen neiti.