Suski tuli tänään katsomaan pentuja, ja päätimme yhteistuumin lähteä koko pentulauman kanssa metsäkävelylle. Hieno ajatuksemme oli, että pennut lähtevät laumana seuraamaan meitä polkua pitkin opastetulle metsänesittelyreitille. Kaunis ajatus, mutta käytönnässä homma ei mennytkään ihan niin.

Vapauteen päästyään pennut lähtivät kukin omalle tielleen. Meidän suunnittelema perässäkulkeva pentulauma jäi kuvitelmaksi. Kutsut menivät kuuroille korville, ja seitsemän pennun mukaan hakeminen yksitellen johti siihen, että aina joku jo porukkaan haettu ehti juosta pois. Lyrankaan mukaan kutsuminen ei tuottanut haluttua lopputulosta. Luovutimme siis, emmekä esitelleet pennuille maailmaa. Ne halusivat tutustua uuteen ympäristöön itsenäisesti. Oliko tämä nyt osoitus toivotusta pentujen itsenäisyydestä vai piittaamattomuudesta ihmiseen (kontaktinhaluttomuudesta), jää nähtäväksi. Ehkä kuitenkin yritän huomenna parin pennun kanssa kerrallaan.

Elävästi muistui mieleen pentuaika Lyran kanssa. Kuinka minun pitikin tehdä itseni kaikin konstein pennulle tärkeäksi, että sillä riitti mielenkiintoa lähteä omilta touhuiltaan perääni, saatikka tulla kutsusta luokse. Voipi olla, että jouduin muutaman kerran tytön hakea, kun ei tullut ekalla pyynnöllä... Kaikkea sitä muistuukin mieleen.